Ei sitä noin voi tehdä…ettekö te tajua…ymmärtäkää jo…näin kannattaisi tehdä…kaikki muut saa paitsi ei…
Tuttuako? On kyllä, nimettömien ja kaiken tietävien besserwisserien neuvot ja ohjeet mm. netin keskustelupalstoilla. Neuvoja annetaan, mutta vastuuta ei olla valmiita kantamaan.
Itse olen paljasjalkainen mikkeliläinen. Välillä olen opiskelujen takia asunut muualla mutta takaisin on tultu. Mikkeli ja koko Etelä-Savo sijaitsee aivan loistavalla paikalla, keskellä Suomea. On järveä ja kaupunkia, ja junalla tai autolla pääsee nopeasti mihin suuntaan tahansa. Oma kotiseutu on rakas paikka. Meillä on aivan loistavia matkailukohteita, huikeita tapahtumia, Saimaa ja monimuotoinen elinkeinoelämä.
JOKIN KUITENKIN MÄTTÄÄ. NEGATIIVISUUS.
Ei asiat Mikkelissä tai muuallakaan Suomessa ole läheskään täydellisesti. Moni asia on rempallaan, väestö ikääntyy, maakunnan kunnista suurin osa on edelleen muuttotappiokuntia ja taantumaa pukkaa.
Negatiivisuus jyllää ja saa pontta netin keskustelupalstojen nimettöminä esitetyistä vihjailuista ja syytöksistä. Esimerkkejä löytyy vaikkapa Länsi-Savon nettisivujen keskusteluista. Maakuntaa repivät riidat pitää saada kitkettyä, meillä ei ole varaa – väestöpohjaltaan pienenä maakuntana – keskinäiseen nahisteluun.
Länsi-Savon ja Itä-Savon uusi päätoimittaja Tiina Ojutkangas sanoi sunnuntain kirjoituksessaan, että ”kateus on ansaittava”. Ymmärrän pointin, mutta kateus ei vaan ole positiivinen energia täällä savossa, ei sitten millään. Sen sijaan Ojutkankaan tavoite saada maakuntaa toimivammaksi saa ainakin täältä ison peukun.
Mikkeli on maakuntakeskus, mutta Savonlinna ja Pieksämäki ovat koko maakunnalle yhtä tärkeitä, puhumattakaan pienemmistä kunnista ja kylistä. Moni asia ei varmaan ole mennyt kuin olisi pitänyt, mutta voisimmeko jättää menneet taakse, ottaa niistä opiksi ja katsoa tulevaisuuteen. Negatiivisuuteen kuluu aivan hirvittävästi energiaa eikä sillä saavuteta yhtään mitään! Arvostella saa ja pitää, se kuuluu demokratiaan mutta mielipiteiden tulisi olla rakentavia, ei hajottavia. Mielestäni tulevan maakuntaliiton uuden johtajan yksi tärkeimpiä tehtäviä on olla vaikuttamassa vielä enemmän maakunnan eheyteen ja positiiviseen asenteeseen asiassa kuin asiassa.
KESKUSTELUA PITÄÄ OLLA
Mikkeliläinen kunnallispoliitikko Jukka Pöyry (Ps.) tuo asioita omalla tavallaan esille, hienoa. Janne Viitamies (SDP) vastasi omalla nimellään – mikä on harvinaista LS:n nettikeskusteluissa – Länsi-Savon sivuilla tulleeseen palautteeseen. Lenita Toivakka (Kok.) on peräänkuuluttanut positiivista asennetta jo pitkään ja mm. blogissaan kirjoittanut, että ”Vaalilupaukset joutavat nyt romukoppaan”. Jukka, Janne ja Lenita ovat hyviä esimerkkejä rakentavista keskustelijoista, jotka uskaltavat esiintyä mielipiteensä takana omalla nimellä.
Voisiko tuleva maakuntajohtaja koota keskeiset kuntapäättäjät maakunnan joka kunnasta esimerkiksi 4 kertaa vuodessa yhteiseen, vapaamuotoiseen keskustelutilaisuuteen? Tilaisuudessa voisi pohtia koko maakunnan yhteisiä asioita, kehittää uusia tapoja toimia, keksiä vaikka villejäkin tempauksia maakunnan vetovoiman lisäämiseksi jne.
MÖKÖTTÄVÄT MOLLAAJAT
Mitä nämä ”Mököttävät mollaajat” sitten ovat? Mikä on heidän motiivinsa? Osa päivystää Länsi-Savon nettisivujen uutisten keskusteluissa ja heillä on asiaa milloin kuntapolitiikasta, Mikkelin joulutorista (hyvä Olli Järvenkylä!) tai vaikkapa Mikkelin Jukureista. Jukureiden ei tarvitse etsiä valmentajaa kaukaa, Mikkelistä löytyy asiantuntijoita vaikka millä mitalla!
Nimettömät mollaajat ovat kaikkien alojen asiantuntijoita, jotka huutelevat puskista. Kielteinen huutelu tuo todella ikävän yleisilmeen keskusteluun, joka voisi parhaimmillaan viedä asioita eteenpäin. Nettikeskustelujen nimettömistä mollaajista en jaksa provosoitua, mutta en toisaalta voi ymmärtää tuollaista toimintaa.
ENTÄ JOS…
Maakunnassamme on johtajat ja vaikuttajat hoitamassa virkojaan ja vastuutehtäviään. Päätöksentekijöitä voi olla vain rajallinen määrä, mutta kyllä me tavan tallaajatkin voimme vaikuttaa asioiden kulkuun. Entä jos jättäisimme turhan, energiaa syövän kielteisyyden syrjään ja keskittyisimme parantamaan yhteisiä asioita? Entä jos seisoisimme sanomistemme takana omalla nimellämme ja perustelisimme kantamme?
———————-
Jyrki Suvimaa
